Jotta ihminen pystyy kokemaan elämänsä mielekkääksi, tarvitsee hän usein merkityksellistä toimintaa, joka edesauttaa oman elämän jäsentelyä. Kun ihmisellä on kokemus siitä, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä sen mahdollisuuksiin ja toimintoihin, puhutaan silloin osallisuudesta. Osallisuuden voi myös laskea osaksi toimijuutta. Toimijuuteen päästään kun henkilöllä on vaikutus- ja valinnanvapautta sekä mahdollisuus aktiivisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Aivan niin kuin kantaväestönkin, niin myös maahanmuuttajien osallisuus ja toimijuus ovat tärkeitä tekijöitä yksilön psyykkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden turvaamisessa. Osallisuuteen liitettään myös aktiivisen kansalaisuuden käsite ja osana sitä tulee myös eri mahdollisuudet ja tunne vaikuttamisesta. (Castaneda A. E, Mäki-Opas J., Jokela S., Kivi N., Lähteenmäki M., Miettinen T., Nieminen S., Santalahti P. 78- 79, 2018.) Yksi aktiivisen kansalaisuuden muoto on yhdistystoiminta. Tässä blogitekstissä tulen käsittelemään maahanmuuttajien itsensä ylläpitämien järjestöjen merkitystä jäsentensä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksissa ja kotouttamisprosessissa sekä yleisesti yhdistystoiminnan merkityksestä yhteiskunnalle.
Mika Pyykkönen
määrittelee artikkelissaan Naiset maahanmuuttajien yhdistyksissä (2007) maahanmuuttajayhdistykseksi
niin rekisteröidyt kuin myös rekisteröimättömät yhdistykset, jotka ovat joko
maahanmuuttajien itsenä perustamia tai joissa he muodostavat aktiivijäseninä
enemmistön. Suomessa on perustettu ulkomaalaissyntyisten henkilöiden toimesta
yli 700 yhdistystä 1980-luvun ja 2000-luvun alun aikana. Ulkomaalaistaustaisten
perustamat yhdistykset eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö, sillä ensimmäiset
yhdistykset perustettiin venäläisten toimesta pian Suomen itsenäistymisen
jälkeen. Nykyään aktiivisimmat maahanmuuttajaryhmät yhdistysten pystyttämisessä
ovat somalit, kurdit sekä iranilaiset. Toisin sanoen pakolaisina maahan
tulevien osuus yhdistysten perustajina on suuri, vaikka heitä on Suomessa
asuvista ulkomaalaissyntyisistä vain 20%. Pakolaisten suuri osuus yhdistysten
perustajina juontuu muun muassa siihen, että monet ovat olleet jo kotimaassaan
aktiivisia niin poliittisesti kuin sosiaalisesti. Suomessa heillä saattaa olla
vaikeaa luoda uusia sosiaalisia verkostoja, jolloin yhdistykset auttavat kotiutumisessa.
(Pyykkönen M. 105-107, 2007.)
Maahanmuuttajien
yhdistystoiminnalle on löydetty tutkimuksissa kaksi toisiaan tukevaa
näkökantaa. Kiinnittyminen lähtömaasta
tuttuihin etnisiin tai uskonnollisiin yhteisöihin tuo yhdistysten jäsenille
mahdollisuuden saada turvaa kielellisesti sekä kulttuurillisesti tutuista
sosiaalisista kontakteista. Yhteisöön kuuluminen auttaa myös suhtautumaan
pehmeämmin uuden kulttuurin ja vastaanottajamaan ajoittain kovaltakin tuntuvaan assimiloivaan vaikutukseen. Toisen näkökannan mukaan yhdistykset antavat hyvää
tukea kotoutumisen polulla. Yhdistykset auttavat maahanmuuttajia navigoimaan
outojen suomalaisten toimintatapojen viidakossa sekä saavat jäsenensä
kiinnostumaan vaikuttamismahdollisuuksista heitä koskevissa asioissa. Toisin sanoen
yhdistykset valtaistavat jäseniään. (Pyykkönen M. 107, 2007.) Parhaimmillaan
tuloksena on yhteiskunnallisesti aktiivisten jäsenten siirtyminen paikalliseen
tai jopa valtakunnan politiikkaan. Kun päättäviin elimiin saadaan
maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, edesauttaa tämä yhteiskunnan tasapainoista
kehittymistä. Päättäjien monimuotoisuus ehkäisee yhteiskunnan eriarvoistumista
sekä polarisaation kehitystä. (Rage A. A., Nguyen T. P. ja Puukari S., 326-327, 2013.)
Maahanmuuttajien
järjestöt ovat erittäin tärkeitä tekijöitä maahanmuuttajien integroitumisen
sekä kotoutumisen kannalta. Monet järjestöt tarjoavat jäsenilleen maahanmuuton
ensimmäisen vaiheen kannalta tärkeitä palveluita kuten neuvontaa ja ohjausta.
Järjestöt saattavat itse järjestää erilaisia kursseja sekä neuvoa erilaisissa
hakutilanteissa kuten koulutukseen ja työhön pyrkimisessä. Jäsenten
integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan pystytään edesauttamaan myös
yhteistyöllä suomalaisten sosiaali-ja terveystoimen, oppilaitosten sekä
erilaisten organisaatioiden kanssa. (Rage A. A ym. 319, 2013.)
Maahanmuuttajajärjestöt
ovat merkittäviä dialogin lisääjiä kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä.
Järjestöissä tunnetaan niin suomalainen kulttuuri kuin myös järjestön edustaman
etnisen tai uskonnollisen yhteisön kulttuuri. Näin ollen järjestöt pystyvät auttamaan omaan viiteryhmään kuuluvaa, juuri maahan muuttanutta
kotoutumaan Suomeen, mutta myös edustamaan ja kertomaan omasta kulttuuristaan
suomalaisille. Kun kantaväestö saa mahdollisuuden henkilökohtaisesti tutustua
muihin kulttuureihin pystytään tällöin parhaimmillaan vähentämään niin
ennakkoluuloja kuin myös rasismia, mikä usein kumpuaa tietämättömyydestä. Samalla
rakennetaan tilaa vuorovaikutukselle sekä osallisuudelle puolin ja toisin.
Yksilöiden kulttuurin tietämyksen lisäksi ovat monet järjestöt ovat rakentaneet
vuosien varrella erilaisia yhteistyömuotoja suomalaisten järjestöjen sekä
viranomaisten kanssa. Näillä yhteistöillä on pystytty vahvistamaan virallista
kotoutumisjärjestelmää tarjoamalla sen ulkopuolelta maahanmuuttajille muita
tapoja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. (Rage A. A ym., 319-320, 2013.)
Johtopäätöksenä voidaan
todeta, että maahanmuuttajajärjestöillä on erittäin tärkeä ja monipuolinen rooli niin jäsenillensä yksilötasolla, mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Yksilötasolla järjestöt edesauttavat jäsentensä integroitumista ja kotoutumisprosessia sekä lisäävät osallisuutta, toimijuutta ja valtaistumista. Yhteiskunnallisella tasolla maahanmuuttajayhdistykset pitävät yllä eri yhteisöjen dialogia ja näin ollen edesauttavat parempia etnisiä suhteita. Parhaimmillaan tämä kaikki lisää ihmisryhmien keskinäistä ymmärrystä, estää rasismin ja eriarvoisuuden lisääntymisen ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa.
Kirjoittaja:
Saija
Lähteet:
Castaneda A. E, Mäki-Opas J., Jokela S., Kivi N., Lähteenmäki M., Miettinen T.,
Nieminen S., Santalahti P. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa
– PALOMA-käsikirja. Helsinki: THL. Viitattu 23.5.2022
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Pyykkönen M.
2007. Naiset maahanmuuttajien yhdistyksissä. Julkaisussa Maahanmuuttajanaiset:
Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen M. ja Tiilikainen M. Helsinki:
Väestöliitto, 105-124. Viitattu 23.5.2022
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/12/29f2b95e-maahanmuuttajanaiset.pdf
Rage A. A.,
Nguyen T. P. ja Puukari S. 2013. Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö
maahanmuuttajajärjestöissä. Julkaisussa Monikulttuurinen ohjaus- ja
neuvontatyö. Toim. Korhonen V. ja Puukari S. Jyväskylä: PS-kustannus, 319-328