Miten innostava yhteisötyö hyödyttää maahanmuuttaneita?

 Edellisessä tekstissä kerroin kokemuksistani siitä, millaiset asiat ovat yhteisiä maahanmuuttaneilla. Täytyy tosin todeta, että kokemukseni rajoittuu yhteen pieneen ryhmään ja lyhyeen parin kuukauden ajanjaksoon. En siis ole tosiaankaan vankka aiheen kokemusasiantuntija. Silti erotin selkeästi, että ihmisillä, joiden kanssa työskentelin, oli paljon yhteistä eri taustoista huolimatta. Maahanmuuttaineiden erityistarpeista ja heitä yhdistäneistä asioista voi lukea edellisestä tekstistäni. Tässä tekstissä pohdin, mitä innostava yhteisötyö voisi tarjota maahanmuuttaneille ja miten se vastaa havaitsemiini maahanmuuttaneiden erityislaatuisiin tarpeisiin.

Näen, että innostava yhteisötyö auttaisi osallistamaan maahanmuuttaneita ja sellainen toiminta tukisi heidän hyvinvointiaan. Sosiaalityössä yhteisötyö on yksi työn perusorientaatioista (Karjalainen & Sarvimäki 2005; Roivanen ym. 2008; Sosnet 2014 Pohjolan 2015, 28 mukaan). Yhteisötyötä sovelletaan monin tavoin, ja sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi projekteina asumisympäristössä paikallisyhteisöissä tai muodostamalla esimerkiksi terapiaryhmiä. Sovellutuksia on toki lukematon määrä. Innostaminen on puolestaan tapa käynnistää ihmisten herkistymisen ja itsetoteutuksen prosessia. Se saa ihmiset liikkeelle, ja sen avulla pyritään lisäämään ihmisten vuorovaikutusta ja parantamaan elämänlaatua. (Kurki 2000, 20.) Innostamisella pyritään Merinoa (1997) mukaillen luomaan ryhmiin osallisuutta ja toimijuutta, jossain määrin myös valtaistumista (Kurki 2000, 23). Innostaminen herättää aloitteellisuutta ja vastuunottoa, jonka lisäksi se voimistaa jo olemassa olevia kykyjä ja taitoja.  

Innostamisen tärkeimmät toimintamuodot ovat Ander-Eggin (1997) mukaan kasvatuksellinen, kulttuurinen, taiteellinen ja vapaa-ajan virkistyksellinen toiminta (Kurki 2000, 137). Esimerkiksi taiteellisella toiminnalla olisi paljon annettavaa maahanmuuttaneille. Taiteellisessa toiminnassa keskeistä on itseilmaisun harjoitteleminen ja toteuttaminen ja se voi olla vaikkapa käsitöitä, teatteria ja kuorotoimintaa. Kuorot voisivat esimerkiksi lisätä yhteisöllisyyttä ja tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa omiin kiinnostuksenkohteisiin. Kuorossa olisi myös mahdollista esittää musiikkia eri kulttuureista ja kehittyä suomen kielessä.

Kasvatuksellista yhteisötyötä voisi olla vaikkapa kurssit ja työpajat, joissa perehdyttäisiin maahanmuuttaneita koskettaviin asioihin mieluusti yhdessä suomenkielisten ihmisten kanssa. Tässäkin mielestäni on tärkeää, että maahanmuuttaneet järjestäisivät ja toteuttaisivat näitä ryhmiä itse aidon toimijuuden mukaisesti. Huomaan, että omat esimerkit, joita tällaisista kursseista tulee mieleen liittyvät vahvasti etnisyyteen, joten jätän esimerkit lukijoiden mielikuvituksen varaan. En nimittäin halua sortua stereotypisoivaan ja kapeaan ajatteluun.  

Virkistyksellistä toimintaa ovat erilaiset juhlat, pelit ja leikit. Juhlat ovat hauska tapa toteuttaa omaa kulttuurisuutta ja jakaa elämäntapoja. Pelit ja leikit tuottavat iloa, palautumista ja vapautumista ja toimivat arjen vastapainona. (Kurki 2000, 138-139.) Näen kuitenkin, että harva asia lähentää ihmisiä yhtä tehokkaasti kuin nauru ja hassuttelu. Siksi mielestäni on tärkeää huolehtia siitä, että ihmiset pääsisivät irrottelemaan ja kokemaan elämyksiä. Sille on syynsä, miksi virkistystoiminta on yleensä pelailua tai seikkailua. Mielestäni ihmissuhteet kehittyvät jaettujen tunnekokemusten kautta, joten olisi tärkeää saada maahanmuuttaneet ja kaikki muutkin yhdessä nauramaan, ponnistelemaan ja kannustamaan.

Innostava yhteisötyö siis kannustaisi maahanmuuttaneita osallistumaan, jonka myötä heidän toimijuus ja oma-aloitteisuus voisi kasvaa. Lisäksi yhteisötyö auttaisi heitä kielitaidon kehittymisessä ja muodostamaan uusia ihmissuhteita. Yhteisötyö tarjoaisi myös heille kanavan tuoda ääntä kuuluviin ja jakaa kokemuksia.

Kirjoittaja: P. Särmälä

Lähteet:

Pohjola, A. 2015. Yhteisöt ja yhteisöllisyys monimuotoisena ilmiönä. Julkaisussa Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. Toim. S. Väyrynen, K. Kostamo-Pääkkö & P. Ojaniemi. EU: Uniter Press Global, 15-35.

Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.