Maahanmuuttajajärjestöjen merkitys yksilölle sekä yhteiskunnalle

Jotta ihminen pystyy kokemaan elämänsä mielekkääksi, tarvitsee hän usein merkityksellistä toimintaa, joka edesauttaa oman elämän jäsentelyä. Kun ihmisellä on kokemus siitä, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä sen mahdollisuuksiin ja toimintoihin, puhutaan silloin osallisuudesta. Osallisuuden voi myös laskea osaksi toimijuutta. Toimijuuteen päästään kun henkilöllä on vaikutus- ja valinnanvapautta sekä mahdollisuus aktiivisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Aivan niin kuin kantaväestönkin, niin myös maahanmuuttajien osallisuus ja toimijuus ovat tärkeitä tekijöitä yksilön psyykkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden turvaamisessa. Osallisuuteen liitettään myös aktiivisen kansalaisuuden käsite ja osana sitä tulee myös eri mahdollisuudet ja tunne vaikuttamisesta.  (Castaneda A. E, Mäki-Opas J., Jokela S., Kivi N., Lähteenmäki M., Miettinen T., Nieminen S., Santalahti P. 78- 79, 2018.) Yksi aktiivisen kansalaisuuden muoto on yhdistystoiminta. Tässä blogitekstissä tulen käsittelemään maahanmuuttajien itsensä ylläpitämien järjestöjen merkitystä jäsentensä osallisuuden ja toimijuuden kokemuksissa ja kotouttamisprosessissa sekä yleisesti yhdistystoiminnan merkityksestä yhteiskunnalle.

Mika Pyykkönen määrittelee artikkelissaan Naiset maahanmuuttajien yhdistyksissä (2007) maahanmuuttajayhdistykseksi niin rekisteröidyt kuin myös rekisteröimättömät yhdistykset, jotka ovat joko maahanmuuttajien itsenä perustamia tai joissa he muodostavat aktiivijäseninä enemmistön. Suomessa on perustettu ulkomaalaissyntyisten henkilöiden toimesta yli 700 yhdistystä 1980-luvun ja 2000-luvun alun aikana. Ulkomaalaistaustaisten perustamat yhdistykset eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö, sillä ensimmäiset yhdistykset perustettiin venäläisten toimesta pian Suomen itsenäistymisen jälkeen. Nykyään aktiivisimmat maahanmuuttajaryhmät yhdistysten pystyttämisessä ovat somalit, kurdit sekä iranilaiset. Toisin sanoen pakolaisina maahan tulevien osuus yhdistysten perustajina on suuri, vaikka heitä on Suomessa asuvista ulkomaalaissyntyisistä vain 20%. Pakolaisten suuri osuus yhdistysten perustajina juontuu muun muassa siihen, että monet ovat olleet jo kotimaassaan aktiivisia niin poliittisesti kuin sosiaalisesti. Suomessa heillä saattaa olla vaikeaa luoda uusia sosiaalisia verkostoja, jolloin yhdistykset auttavat kotiutumisessa.  (Pyykkönen M. 105-107, 2007.)

Maahanmuuttajien yhdistystoiminnalle on löydetty tutkimuksissa kaksi toisiaan tukevaa näkökantaa. Kiinnittyminen lähtömaasta tuttuihin etnisiin tai uskonnollisiin yhteisöihin tuo yhdistysten jäsenille mahdollisuuden saada turvaa kielellisesti sekä kulttuurillisesti tutuista sosiaalisista kontakteista. Yhteisöön kuuluminen auttaa myös suhtautumaan pehmeämmin uuden kulttuurin ja vastaanottajamaan ajoittain kovaltakin tuntuvaan assimiloivaan vaikutukseen. Toisen näkökannan mukaan yhdistykset antavat hyvää tukea kotoutumisen polulla. Yhdistykset auttavat maahanmuuttajia navigoimaan outojen suomalaisten toimintatapojen viidakossa sekä saavat jäsenensä kiinnostumaan vaikuttamismahdollisuuksista heitä koskevissa asioissa. Toisin sanoen yhdistykset valtaistavat jäseniään. (Pyykkönen M. 107, 2007.) Parhaimmillaan tuloksena on yhteiskunnallisesti aktiivisten jäsenten siirtyminen paikalliseen tai jopa valtakunnan politiikkaan. Kun päättäviin elimiin saadaan maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, edesauttaa tämä yhteiskunnan tasapainoista kehittymistä. Päättäjien monimuotoisuus ehkäisee yhteiskunnan eriarvoistumista sekä polarisaation kehitystä. (Rage A. A., Nguyen T. P. ja Puukari S., 326-327, 2013.)

Maahanmuuttajien järjestöt ovat erittäin tärkeitä tekijöitä maahanmuuttajien integroitumisen sekä kotoutumisen kannalta. Monet järjestöt tarjoavat jäsenilleen maahanmuuton ensimmäisen vaiheen kannalta tärkeitä palveluita kuten neuvontaa ja ohjausta. Järjestöt saattavat itse järjestää erilaisia kursseja sekä neuvoa erilaisissa hakutilanteissa kuten koulutukseen ja työhön pyrkimisessä. Jäsenten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan pystytään edesauttamaan myös yhteistyöllä suomalaisten sosiaali-ja terveystoimen, oppilaitosten sekä erilaisten organisaatioiden kanssa. (Rage A. A ym. 319, 2013.)

Maahanmuuttajajärjestöt ovat merkittäviä dialogin lisääjiä kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Järjestöissä tunnetaan niin suomalainen kulttuuri kuin myös järjestön edustaman etnisen tai uskonnollisen yhteisön kulttuuri. Näin ollen järjestöt pystyvät auttamaan omaan viiteryhmään kuuluvaa, juuri maahan muuttanutta kotoutumaan Suomeen, mutta myös edustamaan ja kertomaan omasta kulttuuristaan suomalaisille. Kun kantaväestö saa mahdollisuuden henkilökohtaisesti tutustua muihin kulttuureihin pystytään tällöin parhaimmillaan vähentämään niin ennakkoluuloja kuin myös rasismia, mikä usein kumpuaa tietämättömyydestä. Samalla rakennetaan tilaa vuorovaikutukselle sekä osallisuudelle puolin ja toisin. Yksilöiden kulttuurin tietämyksen lisäksi ovat monet järjestöt ovat rakentaneet vuosien varrella erilaisia yhteistyömuotoja suomalaisten järjestöjen sekä viranomaisten kanssa. Näillä yhteistöillä on pystytty vahvistamaan virallista kotoutumisjärjestelmää tarjoamalla sen ulkopuolelta maahanmuuttajille muita tapoja integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. (Rage A. A ym., 319-320, 2013.)

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajajärjestöillä on erittäin tärkeä ja monipuolinen rooli niin jäsenillensä yksilötasolla, mutta myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Yksilötasolla järjestöt edesauttavat jäsentensä integroitumista ja kotoutumisprosessia sekä lisäävät osallisuutta, toimijuutta ja valtaistumista. Yhteiskunnallisella tasolla maahanmuuttajayhdistykset  pitävät yllä eri yhteisöjen dialogia ja näin ollen edesauttavat parempia etnisiä suhteita. Parhaimmillaan tämä kaikki lisää ihmisryhmien keskinäistä ymmärrystä, estää rasismin ja eriarvoisuuden lisääntymisen ja ylläpitää yhteiskuntarauhaa.

Kirjoittaja: Saija

 

Lähteet:

Castaneda A. E, Mäki-Opas J., Jokela S., Kivi N., Lähteenmäki M., Miettinen T., Nieminen S., Santalahti P. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa – PALOMA-käsikirja. Helsinki: THL. Viitattu 23.5.2022
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Pyykkönen M. 2007. Naiset maahanmuuttajien yhdistyksissä. Julkaisussa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen M. ja Tiilikainen M. Helsinki: Väestöliitto, 105-124. Viitattu 23.5.2022
https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/12/29f2b95e-maahanmuuttajanaiset.pdf

Rage A. A., Nguyen T. P. ja Puukari S. 2013. Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö maahanmuuttajajärjestöissä. Julkaisussa Monikulttuurinen ohjaus- ja neuvontatyö. Toim. Korhonen V. ja Puukari S. Jyväskylä: PS-kustannus, 319-328