Maahanmuuttaneiden työllistymisen haasteet

Kuten aiemmissa blogipostauksissa on jo mainittu, maahanmuuttaneiden kotoutumisen yksi isoimmista kulmakivistä on suomen kielen oppiminen. Kielitaidon kerryttämisen jälkeen monelle seuraava suuri harppaus kotoutumisen polulla on työllistyminen. Itse en ajattele asiaa siitä näkökulmasta, että työllistymisen myötä maahanmuuttaneesta ”tulee vihdoin hyödyllinen yhteiskunnallemme”, vaikka sekin on toki osaltaan kiistämätön fakta, jota usein korostetaan tässä keskustelussa jopa liikaakin. Tärkeämpää mielestäni on kuitenkin työllistymisen merkitys yksilölle itselleen. Työllistyminen lisää osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, vauhdittaa ja tukee kielen oppimisprosessia ja tuo merkityksellisyyttä ihmisen elämään. Ollessani harjoittelussa Jyväskylän kotoutumispalveluissa alkuvuodesta 2022, huomasin samojen asioiden toistuvan eri asiakkaiden omissa tavoitteissa. Vastikään maahan tulleet halusivat palavasti oppia suomea ja jo pidempään maassa olleet halusivat saada töitä. Toki myös poikkeuksia oli, mutta pääasiallisesti maahanmuuttaneilta tuntui löytyvän paljon motivaatiota työnhakuun.

Maahanmuuttaneiden työllistymisen vaikeuksista Suomessa on puhuttu jo pitkään. Tänä päivänä on kai jo yleisesti tunnettu fakta, että työnhakua vaikeuttaa usein työnantajien ennakkoluulot ja maahanmuuttaneiden kokemasta syrjinnästä työmarkkinoilla onkin tehty jo useita tutkimuksia (esimerkiksi Ahmad, Alho, Larja ym., Ollus). Ratkaisuja maahanmuuttaneiden paremman työllistymisen eteen on myös ehdotettu laidasta laitaan. Luin Alhon & Varjosen (2018) kirjoittaman artikkelin, joka käsitteli Bengt Holmströmin kontroversiaalia esitystä maahanmuuttajille asetettavasta alemmasta palkkatasosta. Holmströmin mukaan maahanmuuttaneilla tulisi olla mahdollisuus tehdä töitä työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla, eli suomalaisia matalammalla palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla. Holmström toteaa Ylen haastattelussa (Karismo, A. 2018) että ”Se diili kelpaa heille. Sillä lailla he pääsisivät etenemään tikkaita pitkin, eikä se ärsyttäisi suomalaisia niin paljon.” Mielestäni ehdotus on pöyristyttävä ja sen vaikutus maahanmuuttaneiden kotoutumisen kannalta olisi erittäin negatiivinen. Kuten Alho & Varjonen (2018) artikkelissaan ilmaisevat, ehdotus on myös räikeässä ristiriidassa kotoutumislain kanssa, jonka päämääriksi mainitaan muun muassa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Yhdenvertaisuuden toteutumisesta työmarkkinoilla maahanmuuttaneiden osalta kamppaillaan jo nyt, tällainen lakiuudistus vesittäisi saman tien kaiken sen eteen tehdyn työn. Tällaisen kantasuomalaisten ja maahanmuuttaneiden vastakkainasettelun sijaan meidän tulisi miettiä lisää keinoja asettaa heidät samalle viivalle työnhakutilanteissa.

Monikulttuurikeskus Glorian ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteishanke SaSU – Sairaanhoitajan integroiminen suomalaiselle urapolulle, on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka tässä tavoitteessa voidaan onnistua. Gloria on 2016 vuonna Jyväskylään perustettu yhdistys, joka järjestää toimintaa ja koulutusta maahanmuuttaneille vapaaehtoisten avulla. SaSu-hankkeen kohderyhmää ovat Jamkin englanninkielisessä sairaanhoitajan tutkointo-ohjelmassa opiskelevat ulkomaalaistaustaiset opiskelijat ja Jyväskylän ikääntyvien palvelun työyksiköt sekä Viitasaaren sairaala. Hankkeen päätavoite on edistää ulkomaalaistaustaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden työllistymistä Keski-Suomen alueelle jo opintojen loppuvaiheessa. Hankkeella tähdätään tietysti ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden kielen ja erityisesti ammattikielen kehittymiseen. Lisäksi hankkeen tarkoituksena on vahvistaa työyhteisöjen käsitystä kielitietoisuudesta ja kielenoppimisprosessista, jotta työyhteisöllä on paremmat valmiudet tukea valmistuvia ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita erityisesti heidän uransa alkuvaiheessa. Hanke vahvistaa kulttuurisensitiivisyyttä ja monikulttuuriosaamista työyhteisöissä, sekä madaltaa työnantajan kynnystä palkata ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä myös jatkossa, sillä heidän perehdyttämisestään ja integroitumisesta osaksi työyhteisöä on jo kokemusta. Mielestäni tämä on täydellinen esimerkki siitä, millaisia ratkaisuja tarvitsemme maahanmuuttaneiden työllistämisen lisäämiseksi. Ei keskitytä ainoastaan valmentamaan maahanmuuttaneita työnhakuun, vaan koulutetaan myös työyhteisöjä ja työnantajia ottamaan vastaan maahanmuuttaneet osaksi työyhteisöä. Itse en usko maahanmuuttaneiden syrjinnän työmarkkinoilla johtuvan ainoastaan työnantajien rasistisuudesta tai ennakkoluuloista ja epäilyistä maahaanmuuttaneiden ammattitaitoa tai kyvykkyyttä kohtaan, vaan myös pelosta ja epäilystä omaan kyvykkyyteen ottaa heidät vastaan. On mielestäni siis vain reilua, että myös työyhteisö ja johtoporras ”koulutetaan” toimimaan monikulttuurisessa työyhteisössä, sillä monikulttuurisuus tuo ymmärrettävästi myös omat haasteensa hyötyjen rinnalla. (Germaine, F. & Sinivuo, R. N.d.)

SaSU-hankkeessa hyödynnetään vertaistuellisia keskusteluryhmiä, työpajoja ja mentoripareja. Hanke on aloitettu syyskuussa 2021 ja kestää kaksi vuotta, eli tuloksia siitä ei vielä ole saatavilla. Mielestäni ajatus ja suunta on kuitenkin oikea ja toivon mukaan tästä saadaan toimiva  menettelytapa, joka yleistyy tulevaisuudessa. Voitaisiinko tästä pelkän hankkeen sijaan tehdä jopa jollain tapaa käytäntö kaikkien korkeakouluissa opiskelevien ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden kohdalle? Kuten jo mainitsin, tein harjoittelun Kotoutumispalveluissa, mikä on Jyväskylän kaupungin tuottamaa sosiaalityötä ja -ohjausta maahanmuuttaneille. Vaikka kotoutumispalveluiden asiakkaista moni kaipasi tukea työnhakuun, ei sellaiselle ohjaukselle oltu oman kokemukseni mukaan resursoitu lähes lainkaan aikaa, vaan asiakkaat ohjattiin herkästi kolmannen sektorin palveluiden pariin, esimerkiksi juuri Monikulttuurikeskus Glorian järjestämiin työhakemus ja CV-työpajoihin. SaSU-hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ESR ja vaikka hankkeen vetovastuu tuntuisi olevan JAMK:illa, ovat Glorian vapaaehtoistyöntekijät myös erittäin tärkeässä roolissa mukana toiminnassa muun muassa työpajojen muodossa. Tähän loppuun toistankin siis kysymyksen, jonka Jalkanen, S. esitti jo aiemmassa postauksessa: kuinka pitkälle yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavaa sosiaalityötä voidaan teetättää vapaaehtoistoimin, ja missä vaiheessa julkisen sektorin tulisi ottaa suurempaa roolia kotouttamispalveluissa?

Kirjoittaja: L. Vuorimaa

Lähteet:

Alho, R. & Varjonen, S. 2018. Maahanmuuttajat palkkakuoppaan kotoutumaan? Politiikasta.fi lehden nettijulkaisu. Viitattu 17.3.2022. https://politiikasta.fi/maahanmuuttajat-palkkakuoppaan-kotoutumaan/.

Germaine, F. & Sinivuo, R. N.d. SaSU – Sairaanhoitajan integroituminen suomalaiselle urapolulle. Monikulttuurikeskus Glorian ja JAMKin yhteishankkeen diaesitys. Viitattu 16.5.2022. https://www.gloriajkl.fi/wp-content/uploads/2022/03/SaSU-esittely.pdf.

Karismo, A. 2018. Lakkoilu kertoo siitä, että Suomessa ei ymmärretä työn muutosta – talousnobelisti Bengt Holmström kehottaa ay-liikettä heräämään uuteen maailmaan. Ylen uutinen. Viitattu 16.5.2022. https://yle.fi/uutiset/3-10470537.

 

Lisätietoa:

SaSU-hanke: https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S22531